Jukka Uusitalo
Olen kolmevitonen bändin nuorin vesa. Musakuvioissakin olen porukan vihrein hemmo. Kokemukseni bändikuvioista on tasan nolla. Musiikkia olen toki kuunnellut aktiivisesti koko pienen ikäni. Ensimmäisen oman kasettini sain pikkupoikana Kankaanpään Shelliltä. Tämä kyseinen äänite oli WASP:n nimmikkoalbumi. Se kolahti silloin kovaa ja jätti minuun lähtemättömän heavy-kärpäsen. Muita kovia juttuja olivat Iron Maiden, Accept ja Metallica. Tuli sitä synkimmässä puperteettivaiheessa kuunneltua rankempaakin settiä kuten Sepulturaa, Slayeria jne. Kun äijä kasvoi ja komistui, niin musamakukin hieman pehmeni. Kuvioihin tuli silloin Hurriganes, Peer Gynt ja suomirokin peruskivet Popeda jne. Soittaa en osaa, ja lauluhommatkin ovat rajoittuneet pääasiassa autoon, suihkuun ja paskahuusiin. Äiti ja velipoika ovat tosin niittäneet mainetta lauluhommissa ja ovathan nuo minuakin joskus kehaisseet.
Tarina, jonka vuoksi nyt ollaan Scoogie Bros:n mikin takana venyttelemässä äänijänteitä, juontaa RT-68:n laivareissulle joulukuussa 2010. Olimme palaamassa pikkubussilla Helsingistä kotiin rennossa pikkujoulutunnelmassa. Radiosta sattui tulemaan hyvää musaa, ja porukka alkoi muuan Handen johdolla vetään omia tulkintojaan biiseistä ja hauskaa oli. Itsekin tuli jotain vedettyä isolla tunteella, muistaakseni ainakin Roadrunner kuului omaan ohjelmistooni. Tästä kului aikaa muutama kuukausi, ja Jamo otti jossain RT-huminoissa puheeksi, että kiinnostaisiko minua lähteä kokeilemaan solistin duunia Scoogiessa. Jukka-setä olisi halukas jatkossa keskittymään enempi läskibasson takomiseen ja jättämään laulun vähemmälle. Lieneekö tilapäisen mielenhäiriön syytä se, etten heti kieltäytynyt ja lupasin harkita asiaa. Kului aikaa muutama kuukausi, kun oltiin porukalla hörhöilemässä. Silloin Mappe ja Jamo ilmoittivat asian olevan niin, että sinä alat solistiksi bändiin. Olivat porukalla asian näin kuulemma sopineet. No ei kai tällaisesta kunniasta voinut kieltäytyä, vaan piti lähteä puntit tutisten mukaan. Jukka-sedän saappaisiin astuminen kun ei ollut ihan pieni juttu minulle. Onhan Jukka sentään Kankaanpään grand old man rokettirolli-kuvioissa.
Ensimmäiset treenit olivat joskus syyskuun lopulla ja pois eivät sillon potkineet. Toisien treenien jälkeen oli jo eka keikkakin sovittu marraskuulle ja sekös vasta pisti vatsan sekaisin. No nyt on sekin vedetty kunnialla läpi ja oltu studiossa laulamassa levyllekin jokunen kappale. Jatkuvaa uuden omaksumistahan tämä on, mutta kaipa siitä hyvä vielä tulee kovalla treenillä.
Päivääkään en oo katunut mukkaan lähtemistäni. Päinvastoin olen itsestäni ylpeä, sillä marraskuussa Kantrin stagella koin jotain ennenkokematonta. Nimittäin silloin ylitin itseni ja se oli älyttömän hyvä fiilis!
-Jukka Uusitalo-